Kirjoittaminen on uskomattoman kovaa työtä

Olen kirjoittanut pidempää käsikirjoitusta aktiivisesti reilun vuoden verran. Käsikirjoitus etenee tasaiseen tahtiin ja olen siihen tahtiin oikein tyytyväinen. Kirjoitan päivätyöni ja muidenkin harrastusteni lisäksi, joten jokainen kirjoitushetki on ylellistä ja aihe ylpeydelle.

Mitä enemmän kirjoitan ja opiskelen kirjoittamisesta, sitä enemmän tajuan, kuinka uskomattoman kovaa työtä kirjoittaminen on. Pitkän käsikirjoituksen tekeminen on todella suuren kokonaisuuden hallintaa. Se on sitä, että kokonaisuus on koko ajan mielessä ja että pienetkin osaset ovat koko ajan mielessä. Ei niin, että kaikkea pitäisi ajatella koko ajan, mutta niin, ettei mikään pääse liian pitkäksi ajaksi unohtumaan.

Työn tekee rankaksi myös se, että se on hurjan pelottavaa. On todella jännittävää kaivaa mielikuvituksesta asioita ja asettaa ne muiden nähtäville.

Suurimmaksi osaksi kirjoittaminen on minulle nautinnollista. Pystynhän hautautumaan muuhun tekemiseen silloin, kun ei vain toimi. Samaan aikaan se on kuitenkin tuskaista, kamalaa, pelottavaa, aikaa vievää, hermoja raastavaa ja työlästä. Mihin ihmeeseen minä olenkaan itseni sotkenut?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi blogi

Hehkutusta!

Tämä rasittava kehoni