Mistä kiire oikein tulee?

Minulla on aika usein sellainen olo, että olen kiireinen. On niin paljon kaikkea. Niin monta rautaa tulessa.

En kuitenkaan ole aivan varma, onko se totta. En oikeastaan usko, että olen tällä hetkellä kamalan kiireinen. Minulla on ollut paljon kiireisimpiäkin elämänvaiheita. Kun tein töitä ja kirjoitin gradua yhtäaikaa, olin oikeasti kiireinen. Silloin minulla oli minuuttiaikataulu jokaiselle päivälle.

Tällä hetkellä minulla ei ole mitään sellaista, joka pakottaisi minut minuuttiaikatauluun. Tunnen kuitenkin itseni todella kiireiseksi enkä ehdi tehdä niitä asioita, joita oikeasti haluaisin. Olisi kai tehtävä jonkinlainen elämänmuutos.

Mutta mistä se kiire oikein tulee? Elämässäni kiireisintä ja hektisintä on työni. Luulen, että siellä kiireen tuntu tulee hallitsemattomasta sälästä. Pitäisi muistaa ja ehtiä tehdä tuhansia pieniä asioita viikon aikana. Monista tuo, laita viesti, hyväksy loma-anomus, tiedota, tarkista, päätä, mitä seiskojen kanssa tehdään, tai kasien, tai ysien, ilmiöviikko tulee, koulutuspäivä, anna sijaiselle ohjeet, välituntivalvonta, viitsitkö antaa tämän oppilaalle ja niin edelleen. Vaatii todella tiukkaa mielenhallintaa keskittyä siihen, mihin juuri nyt on keskittymässä ja jättää mieleen pulpahtavat asiat odottamaan. Työ vaatii myös todella suurta rajallisuuden ja keskeneräisyyden sietokykyä. En voi olla työssäni kympin tyttö, vaikka kuinka haluaisin.

Työni hektisyys vaatii sitä, että ehdin kotona rauhoittua. Ajatukset täytyy tyynnyttää tehokkaasti. Siihen tarvitsen jotain aivotonta. Käytännössä siis tv-sarjoja. Sellaista, jonka ääressä ei tarvitse keskittyä ja joka rauhoittaa pomppailevat ajatukset.

Haluaisin kuitenkin ehtiä arjessani paljon enemmän. Haluaisin ehtiä kirjoittamaan, lukemaan, liikkumaan ja tapaamaan ihmisiä. Ne olisivat tärkeimmät. Liian usein uppoan kuitenkin niin syvälle sohvaan, etten saa illan aikana itseäni mihinkään muuhun puuhaan.

Eivätkä illat niin kamalan pitkiä ole. Jos lähtee töistä neljän aikaan, ruokahuollon jälkeen kello on helposti jo puoli kuusi. Sen jälkeen tehokasta aikaa on oikeastaan vain kolme tuntia. Sen voi kuluttaa kolmeen televisiosarjan jaksoon, jos ei jaksa nousta sohvalta tekemään mitään muuta. Sen voi myös kuluttaa tekemällä kaikkea epämääräistä ja pientä. Vastaamalla sähköpostiin, käymällä kirjastossa, soittamalla äidille tai ystävälle, pesemällä pyykkiä tai harjaamalla koiraa.

Jotain täytyisi tehdä. Täytyisi vaimentaa pään surina tehokkaammin, jotta voisi käyttää illan arvokkaita tunteja siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. Taidan ensi viikolla tarttua itseäni niskasta kiinni ja vaihtaa Netflixin meditaatioon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi blogi

Hehkutusta!

Tämä rasittava kehoni