Pyhän kaipuu

Minulla ei ole uskontoa eikä ole koskaan ollutkaan. Olen syntynyt uskonnottomaan perheeseen enkä ole ikinä kuulunut kirkkoon.

En kaipaa elämääni uskontoa tai jumalaa enkä uskovaa yhteisöä, mutta toisinaan huomaan, että minulla on kaipuu pyhään. Huomaan viehättyväni muiden pyhistä paikoista.

Ajattelin asiaa tällä viikolla, kun vierailin koulumme oppilaiden kanssa kirkossa. Ohjelma ei ollut lainkaan uskonnollinen, mutta pelkkä kirkkosali tuntui mukavalta paikalta ja jotenkin olisin halunnut jäädä sinne hiljentymään.

Myös erään ortodoksituttavani kotialttari tuntui viehättävältä. Ja toisaalta myös joogatunnin lempeä tunnelma.

On minulla ja perheellänikin pyhiä paikkoja. Esimerkiksi kesäpaikan pihan seita. Sinne vain on täältä kaukaa maailmalta niin kamalan pitkä matka.

Luulen, että minun pitäisi rakentaa itselleni jonkinlainen alttari. En vain oikein tiedä, mitä siihen laittaisin. Voisin myös yrittää löytää kotini läheltä sellaisen luonnonpaikan, jossa voisin käydä hiljentymässä.

Olisi kai hyvä yrittää täyttää tämä tarve.

Toivoo N

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Kaipuu pyhyyteen on tuttua. Kotialttari on hyvä idea, estetiikka yleensä ruokkii pyhän tuntua. Kynttilä, joku lapsuudesta tuttu rakas esine jossa on itselle tärkeä symboliarvoa, mahdollinen mummon vihkiraamattu tms.? Oma tapani ruokkia pyhää on iltarukous, vaikka hiukan epäselvää on, kenelle yölliset ajatukseni kohdistan. Itseäni korkeammalle kuitenkin.
Noora Friman sanoi…
Mahtava kuulla, että tunnistat saman tunteen. Ehkä tässä täytyisi alkaa koota jonkinlaista kotialttaria. Ja juuri tuollainen illalla hiljentyminenkin voisi olla ihan hyvä juttu. Ei kai sillä niin ole väliä, kenelle sen iltarukouksensa lähettää.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hehkutusta!

Tämä rasittava kehoni

Yksityisestä yleistä