Kirjoittaja

Haaveilin nuorena, että olisin kuin Vihervaaran Anna. Että kirjoittaisin koko ajan.

Olisin halunnut olla päiväkirjaa kirjoittava nuori, jolla olisi aina sanottavaa. Aloitin monta päiväkirjaa. Kirjoitin ensimmäisiä sivuja ja unohdin.

Lukiossa sain äidinkielen opettajalta jatkuvasti palautetta, että kirjoitan kyllä oikeakielisesti, mutta sisältö on köyhää. En koskaan saanut apua sisällön parantamiseen. Äidinkielen tunneilla keskityttiin enemmän pilkkuihin. Niissä olinkin todella taitava!

Kun viimein tajusin, että kirjoitan paljon paremmin, jos kirjoitan oikealle lukijalle, aloitin blogin. Ensin pidin hääblogia. Se oli mielekästä ja ihanan yhteisöllistä. Häiden jälkeen se blogi ei enää ollut oleellinen, mutta puolisen vuotta häiden jälkeen aloin ymmärtää, että en ehkä saakaan lasta. Perustin lapsettomuusblogin. Sain paikan ajatuksilleni ja löysin taas yhteisön. Sain vertaistukea.

Kun olin aikani kirjoittanut blogia, aloin kaivata lisää. Osallistuin Simpukka ry:n luovan kirjoittamisen ryhmään. Sen jälkeen olen käynyt kahtena kesänä Oriveden opiston kirjoittajakurssilla.

Nyt minulla on sanottavaa ja kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. On huumaavaa löytää ympärille kirjoittavia ihmisiä. Kirjoittavat ihmiset ovat uskomattoman innostavia ja myös innostuneita. Rakastan sitä kannustavaa ilmapiiriä, johon olen päässyt kurkkaamaan. Haluan pitää siitä kiinni ja haluan sen koko ajan suuremmaksi osaksi elämääni.

Saatan nykyään olla vähän kuin Vihervaaran Anna.

Toivoo N


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hehkutusta!

Tämä rasittava kehoni

Yksityisestä yleistä