Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Oppilaan roolissa

Aloitin uuden harrastuksen, ilmajoogan. Se on ihanaa ja kamalan vaikeaa. On ihanaa onnistua hurjalta vaikuttavissa jutuissa, mutta monta kertaa tunnin aikana en onnistu. Ainakaan yhtä sulavasti kuin haluaisin.

Kun vaikea asia tulee esiin, huomaan kiukustuvani todella helposti. Sätin ensin mielessäni itseäni siitä, että en ole aikaisemmin treenannut tarpeeksi voimaa tai notkeutta. Kun olen moittinut itseäni tarpeeksi, käännän kiukun opettajaan. Tällaisenkin turhanpäiväisen jutun hän tänään keksi. Eikö hän tajua, että tämä on liian vaikeaa? Ei kukaan tavallinen ihminen pysty tähän. Sitten huomaan, että moni pystyy ja alkaa hävettää. Nyt ne kaikki katsovat, kuinka surkea olen.

Tuohon kaikkeen liittyy niin kamalan monta ikävää tunnetta, että olisi helppo jättää enää menemättä. Olen joskus jättänytkin jonkin harrastuksen samanlaisesta syystä. En ole kokenut opettajaa tarpeeksi kannustavaksi, vaan olen jäänyt negatiiviseen kiinni. En osaa. Tämä laji ei ole minua varten.

Ilmajoogaa jatkan, k…

Opettaja

"Opettajaa minusta ei ainakaan tule!"

Eikä oikein meinannut tullakaan. Ainakaan virallisesti. Olin valeopettaja, epäpätevä, työnhaun pahnanpohjimmainen todella pitkään. Siihen on monta syytä ja varmasti palaan niihinkin aiheisiin myöhemmin.

Nyt kuitenkin olen opettaja ja rakastan työtäni kovin. Työni on todella innostavaa ja saan puuhata omien intohimojeni eli kielen ja kirjallisuuden parissa päivät pitkät. Saan viettää aikaa nuorten kanssa ja keskustella kiinnostavista asioista. Saan osallistua nuorten elämään ja antaa yhdenlaista aikuisen mallia.

Nyt kuitenkin olen opettaja ja työni ärsyttää minua. Työni on hektistä. Kaipaisin työpäiviini aikaa ajatuksille. Työni on äänekästä ja tunteikasta. Aina joku on pahalla tuulella eikä halua osallistua. Aina joku huutaa. Jollakin on aina asiaa. Ei ole hiljaista hetkeä. Koko ajan pitää muistaa sata asiaa ja selvittää kymmenen.

Sellaista kai se työelämä on. Aina on vähän kaipuu lomalle, mutta plussan puolelle jäädään. Ihan hyvä työ. T…

Pyhän kaipuu

Minulla ei ole uskontoa eikä ole koskaan ollutkaan. Olen syntynyt uskonnottomaan perheeseen enkä ole ikinä kuulunut kirkkoon.

En kaipaa elämääni uskontoa tai jumalaa enkä uskovaa yhteisöä, mutta toisinaan huomaan, että minulla on kaipuu pyhään. Huomaan viehättyväni muiden pyhistä paikoista.

Ajattelin asiaa tällä viikolla, kun vierailin koulumme oppilaiden kanssa kirkossa. Ohjelma ei ollut lainkaan uskonnollinen, mutta pelkkä kirkkosali tuntui mukavalta paikalta ja jotenkin olisin halunnut jäädä sinne hiljentymään.

Myös erään ortodoksituttavani kotialttari tuntui viehättävältä. Ja toisaalta myös joogatunnin lempeä tunnelma.

On minulla ja perheellänikin pyhiä paikkoja. Esimerkiksi kesäpaikan pihan seita. Sinne vain on täältä kaukaa maailmalta niin kamalan pitkä matka.

Luulen, että minun pitäisi rakentaa itselleni jonkinlainen alttari. En vain oikein tiedä, mitä siihen laittaisin. Voisin myös yrittää löytää kotini läheltä sellaisen luonnonpaikan, jossa voisin käydä hiljentymässä.

Olisi k…

Lukija

Kuva
Olen lukenut aina paljon. Kun opin lukemaan, äitini lainasi kirjastosta kirjan, jonka nimi on Näin kirja syntyy. Kirjassa kissat työskentelivät kirjan teon parissa ja yksi kissoista oli kustannustoimittaja. Päätin heti, että minusta tulee isona kustannustoimittaja, koska sillä tavalla saisin lukea kaikki maailman kirjat.



Minusta ei tullut kustannustoimittajaa, mutta minusta tuli suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja. Lukeminen on edelleen minulle tärkeää ja nyt, kun en ole enää pariin vuoteen opiskellut, voin keskittyä kaunokirjallisuuden lukemiseen. Se on aivan ihanaa!

Voi kunpa olisi enemmän aikaa ja keskittymiskykyä lukea.

Toivoo N

Kirjoittaja

Haaveilin nuorena, että olisin kuin Vihervaaran Anna. Että kirjoittaisin koko ajan.

Olisin halunnut olla päiväkirjaa kirjoittava nuori, jolla olisi aina sanottavaa. Aloitin monta päiväkirjaa. Kirjoitin ensimmäisiä sivuja ja unohdin.
Lukiossa sain äidinkielen opettajalta jatkuvasti palautetta, että kirjoitan kyllä oikeakielisesti, mutta sisältö on köyhää. En koskaan saanut apua sisällön parantamiseen. Äidinkielen tunneilla keskityttiin enemmän pilkkuihin. Niissä olinkin todella taitava!

Kun viimein tajusin, että kirjoitan paljon paremmin, jos kirjoitan oikealle lukijalle, aloitin blogin. Ensin pidin hääblogia. Se oli mielekästä ja ihanan yhteisöllistä. Häiden jälkeen se blogi ei enää ollut oleellinen, mutta puolisen vuotta häiden jälkeen aloin ymmärtää, että en ehkä saakaan lasta. Perustin lapsettomuusblogin. Sain paikan ajatuksilleni ja löysin taas yhteisön. Sain vertaistukea.
Kun olin aikani kirjoittanut blogia, aloin kaivata lisää. Osallistuin Simpukka ry:n luovan kirjoittamisen ryh…

Mikä minä olen?

Olen kirjoittaja.
Olen lukija.
Olen vaimo.
Olen tytär.
Olen sisko.
Olen ystävä.
Olen suomen kielen opettaja.
Olen kissan omistaja.
Olen koiran omistaja.
Olen adoptio-odottaja.
Olen endometrioosin sairastaja.
Olen innostuja.
Olen innostaja.
Olen toimija.
Olen stressaaja.
Olen ahdistuja.
Olen oivaltaja.
Olen tarkkailija.

Olen tamperelainen ja olen muoniolainen.

Olen ujo, rohkea, hiljainen, puhelias, itsevarma, epävarma, iloinen, surullinen, vihainen, pelokas, kaunis, ruma, ihana, ällöttävä, avoin, sulkeutunut, lempeä, julma, ystävällinen, töykeä, hidas, nopea, levoton, levollinen, ristiriitainen.

Kaikkea tätä.

Toivoo N

Uusi blogi

Olen kirjoittanut blogia jo pitkään. Se blogi on nimeltään Toiveissa ja siinä keskityn tahattomaan lapsettomuuteeni. Alkuun kirjoitin tuota blogiani anonyymisti. Nyt rankoista ajoista on kuitenkin jo kulunut kauan. Lisäksi olen ollut mukana keväällä 2017 ilmestyneessä Raisa Kyllikki Rannan Odotus-teoksessa, jonka julkaisun myötä olen kertonut tarinaani myös lehtien sivuilla. Siksi nimettömyys ei tunnu enää niin tärkeältä.

Olen usein kaivannut sellaistakin paikkaa, johon voisin kirjoittaa kaikesta muusta minua kiinnostavasta. Olkoon tämä blogi sellainen.

Tässä blogissa keskitytään siis kaikkeen siihen, mikä minua sattuu kiinnostamaan. Voisin tässä vaiheessa ennustaa, että tekstit koskevat ainakin suomen kieltä ja kieltä yleensäkin, kirjallisuutta ja kirjoittamista, opettajan työtä, omia tunteitani, olojani ja oivalluksiani. Ehkä ajankohtaisia asioitakin, mutta tuskin ajallaan. (Olen nääs usein aika hidas reagoimaan.)

Olisipa hienoa, jos pähkäilyni kiinnostaisivat myös muita!

Toivoo N